-------------------------------------------------------------------------------------------

Aikuiset ja lapset. Lapset ja aikuiset. Mikä on meidän eromme?

Me, sekä lapset, että aikuiset, hahmotamme näkemämme (ympäristö, tilanteet ja henkilöt ympärillämme) tunteittemme kautta.

Jos olemme väsyneitä, kaikki voi tuntua hankalalta ja itku voi olla lähellä.

Jos emme pidä jostain ihmisestä, voi hän näyttää meistä "rumalta".

Ja he, keitä päätämme rakastaa, ovat meistä kaikista kauneimpia koko maailmassa.

Kun tunnemme paljon rakkautta kaikki on kaunista.

Olemme kaikki rakkautta.

Meillä kaikilla on rakkautta.

Rakkautta on nähdä, kuunnella ja välittää.

Joten mikä onkaan aikuisen ja lapsen ero?

Eron pitäisi olla siinä, että meidän aikuisten olisi pitänyt oppia ymmärtämään tunteitamme.

Aina on joku syy miksi tunnemme eri tunteita.

Jos esimerkiksi emme saa rakkautta voi tuntua vaikealta antaa sitä muille ihmisille.

Meidän aikuisten pitäisi toimia lasten oppaina ja suojelioina.

 

Ikävä kyllä asia ei ole niin.

Kaikki aikuiset eivät ole ymmärtäneet mitä rakkaus on.

He eivät ole ymmärtäneet kuinka tärkeää on osoittaa rakkautta.

He eivät näe, että olemme kaikki erityisiä, pieniä, rakkauden olentoja.

He saattavat jopa ajatella, että jotkut ansaitsevat enemmän rakkautta kuin toiset!

Ja vaikka heille yrittäisi selittää, että asia ei ole niin, he eivät halua ymmärtää.

He eivät halua kuunnella. He eivät halua nähdä.

Silloin on tärkeää, että luotat itseesi.

Että ymmärrät että rakkaus sisälläsi on tärkeää.

Sinun tunteesi ovat tärkeitä ja on tärkeää, että kuuntelet niitä.

Sinulla on oikeus tulla nähdyksi.

Sinulla on oikeus tulla kuulluksi.

Niin kauan, kun olet olemassa tällä planeetalla, sinä olet elämäsi tärkein ihminen.

Sinä olet tämän suuren suuren universumin keskipiste.

On tärkeää, että ympäröit itsesi ihmisillä jotka todella kuuntelevat, näkevät ja välittävät sinusta.

Silloin rakkaus sinussa tulee loistamaan tähden lailla.

Ja tulee olemaan helppoa näyttää ja antaa sitä kaunista ja voimakasta rakkautta, joka aina ja ikuisesti on sinussa. 

 

 

 

--------------------------------------------------------------------------------------------

Vuxna och barn. Barn och vuxna. Vad är skillnaden?

Både barn och vuxna uppfattar det vi ser (vår omgivning, situationer och personer) genom våra känslor.

Om vi är trötta kan allt kännas jobbigt och det kan vara nära till gråten.

Om vi tycker illa om någon kan vi uppfatta den personen som "ful".

Och de vi väljer att älska blir de vackraste i världen.

Känner vi mycket kärlek blir allting vackert.

Vi är alla kärlek. Vi har alla kärlek.

Kärlek är att se, lyssna och bry sig om.

 

Så vad är egentligen då skillnaden mellan barn och vuxna?

Skillnaden borde vara att vi vuxna lärt oss förstå våra känslor. Och förstå varför vi känner oss på olika sätt. Det finns alltid en anledning.

Vi vuxna borde fungera som guider och beskyddare för barn. 

 

 

Tyvärr är det inte så.

Alla vuxna har inte förstått vad kärlek är.

De har inte förstått hur viktigt det är att visa det.

De ser inte att vi alla är speciella små varelser av kärlek.

De kanske tom tror att vissa är värda mer kärlek än andra!

Och fastän man förklarar för dem att det inte är så, så vill de inte förstå.

De vill inte lyssna. De vill inte se.

 

Då är det viktigt att du litar på dig själv.

Att du förstår att kärleken i dig är viktig.

Dina känslor är viktiga och det är viktigt att du lyssnar på dem.

 

Du har rätt att bli sedd. Du har rätt att bli hörd.

 

Så länge som du finns på den här planeten är du den viktigaste personen i ditt liv.

Du är mittpunkten i detta stora stora universum.

Det är viktigt att du omger dig med personer som verkligen ser, lyssnar och bryr sig om dig.

Då kommer kärleken i dig att lysa lika starkt som en stjärna.

Och det kommer att vara lätt att visa och ge all den vackra starka kärlek som alltid alltid finns i dig.